Ihanaa! Vasta oltiin kotiuduttu Minskin reissulta niin eikun Tallinnaan, se on kyllä kun kotiin menisi kun pääsee Viroon. Lähdettiin 4 naisen ja 7 labbiksen kokoonpanolla yhdellä suurella autolla reissuun. Minä pääsin kuskiksi, vaikka mun autoon ei tällästä kuormaa mahdukaan. Kuskin rooli sopi kyllä minulle oikein hyvin. Saipahan parhaan istumapaikan ja varmasti etupenkiltä :D
Olin vuokrannut meille mökin ja ainakin netin kuvailun perusteella vaikutti lupaavalta. Oikein kunnollista osoitetta ei meinannut löytyä ja koitettiin navigoida ties kuinka monen puhelimen avulla yhtäaikaa. N. 40 min Tallinnan keskustasta kesti ajella mökille, vaikka meillä saattoi mennä hieman pidempään kun käytiin kaupassa ja eksyttiin jonkun toisen ihmisen pihaan. Ihmekös kun verhot heilui siellä talossa niin kovasti. Lopulta mökkiä vuokraava mies tuli meitä vastaan ja ajettiin hänen perässään mökille. Mies oli mukava tyyppi ja mökki aivan mieletön! Koiria pystyi pitämään vapaana pihalla, naapureita ei ollut ihan vieressä. Mökistä löytyi nukkumapaikat noin 10 hengelle ja poreallas, sauna... koiraystävälliset portaat yläkertaan. Ihana mökki. Onneksi olin jo valmiiksi varannut saman mökin myös kesän tulevalle retkelle.
Koirat juoksivat innoissan pihalla: 6 narttua ja 1 uros. Mun tytöt olivat aivan onnesta soikeana näin monesta uudesta ystävästä. Nukkumapaikatkin löytyivät yläkerrasta helposti. Minä vaan säntäilin päästämään Rauhaa pihalle vähän väliä, kun pelkäsin että se pissaa sisälle uudessa paikassa kun on vielä niin vauva. Rauha olisi varmaan halunnut vaan nukkua.
Lauantai aamuna lähdettiin hyvissä ajoin ajamaan näyttelypaikalle, kun ei ollut täyttä varmuutta mihin ollaan menossa. Näyttelypaikka löytyi helposti, vaikka uusia virolaisia ajokuvioita löytyikin matkalta. Jännittäviä risteyksiä. Oltiin juuri oikeaan aikaan paikalla, sillä jos oltaisi tultu vähän myöhemmin niin meidän häkkikavalkaadi ei olisi välttämättä mahtunut mihinkään. Nyt päästiin kehän viereen odottamaan omaa vuoroa.Sonia Kelveri Plippou Kyprokselta oli meidän tuomarina. Labbiskehän käynnistyttyä olikin aika haipakkaa tuo meno. Ensin Rauha kehään, se oli ROP puppy, eli rotunsa paras 6-9 kk ja sai valtavat kehut. Huomautettiin kuitenkin, että ei saa yhtään lihoa tuosta. Uroksissa vain yksi sai SA:n, eli tuntui toivottamalta saada mitään järkevää tulosta tältä tuomarilta. Miinan kanssa kun menin kehään, niin tuomari tokasi vapaasti suomennettuna "Ai sit sul on tällänen... onko tää nyt niinkun käyttis..." Nauroin että ei, tämä ei ole käyttis... Tuomari sanoi että hänen mielestään on, EH. Sanoin, että hetki vaan niin tuon seuraavan. "Ai sulla on kolmas, jännittävää!" Menin Tyynen kanssa, ja tuomarin mielestä Tyyne oli liian pieni, mutta muuten loistava englantilaistyyppinen labbis. Loistava jalostusyksilö kuulemma, mutta ei mikään näyttelytähti. ERI, ilman SA:ta, yllätys... Kehui kuitenkin että juujuu lisää pentuja vaan tälle, tää on hyvä jalostusyksilö vaikka onkin vähän pieni. Arvostelut ei ollut kovin pitkiä, mutta kovasti höpötteli. Yksikään narttu ei saanut SA:ta, ei edes valiot. Jäätiin odottamaan Rauhan BIS-puppy kehää ja kavereiden BIS-kasvattaja kehää. Rauha valittiin 8 parhaan joukkoon, mutta sijoille ei päästy. Ei muuta kun syömään, mökille ja koirat riehumaan pihalle.
Sunnuntaina pakattiin kaikki kamat takasin autoon ja suunnistettiin näyttelypaikalle. Kehä oli päivän ensimmäinen ja oltiin päätetty lähteä aikaisella laivalla takasin kotiin. Eli tänään ei jokatapauksessa jäätäisi isoihin kehiin. Tuomarina Helina Simberg Virosta. Rauha oli jälleen ROP-pentu. Tuomari ei juuri jutellut, mutta toisaalta ympärillä oli useampi harjoitteluarvostelija, joten aika meni varmaan myös heidän kanssa jutellessa. Miina H ja Tyyne EH, ei siis suurta menestystä...
Kamat kasaan, laivaan ja kohti kotia. Tosi kiva reissu, naurettiin paljon, ei tarvinnut stressata koirien ulkoilutusta kaupungissa, ihana reissu! Pian uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti