Montako labbista saadaan samaan kuvaan ja kauanko kestää treenata 7 labbista?

Oltiin juuri ennen joulua hyvin lumettomissa maisemissa treenaamassa vakkaripaikassa (tai yhdessä niistä). Tällä kertaa mukana oli koko konkkaronkka eli yhteensä 7 labbista, mulla 3 tyttöä ja kahdella ihanalla treenikamulla niiden ihanat pojat (2+2).

Halusin tehdä kanijälkeä, koska mulla oli siihen sopiva treeniyksilö Rauhalle. Muut koirat käyttivät pupudameja, kun se treeniyksilö olikin niin pieni. Tehtiin myös hakuruutua dameilla. Tehtiin Rauhalle ekana pupujälki, kaksi hyvin lyhyttä pätkää. Hajut kiinnostivat kovasti ja hetken pusikossa pyörittyä se pupukin löytyi pienellä avustuksella. Vaikka itse pupun etsintä ei ehkä ollut niin tehokasta, niin se kantaminen sitten oli! Oli himppasen ylpeä neitikoira Rauha löydöstään!

Ylpeä Rauha ja pupun palautus.

(c) Kreeta Holopainen

Sitten jätettiin Rauha seuraamaan treenejä sivusta ja otettiin vuorotellen kaikki koirat treenaamaan. Tyyne ja Miina tekivät sitten vaan vähän hakuruutua, kun totesin että tässä menee loppupäivä jos kaikki tekee kaikkea. Tyyne vaan karkas vanhalle pupujäljelle, vaikka ajattelin että oltiin tarpeeksi kaukana. Ei oltu, tyhmä minä. Toinen niin hienosti teki jäljellä hommia ja mitään ei löydy. No, onneksi palasi ruutuun ja löysi damin ruudusta niin edes jotain. Täytyis ehkä pitää järki mukana niin ei tulis kämmäiltyä. Tosin Tyynelle ei tainnu jäädä pahoja traumoja tilanteesta :D

Aina niin rauhallinen pieni Miina-koira 

(c) Kreeta Holopainen

Kun kaikki koirat olivat saaneet treenata omat juttunsa, niin siirryttiin koko porukan kanssa pellolle sekoilemaan vapaasti. Ihan ekana järjestettiin tyypit riviin ja ihmeen kaupalla ne pysyivät rivissä niin, että saatiin napsittua muutama kuva koko jengistä.

(c) Kreeta Holopainen

Huippu kivaa oli ja 5 näistä koirista saatiin mahtumaan mun autoon yhtäaikaa. Kaikkineen tähän meni ehkä noin kolme tuntia, eli kyllä on ihan mahdollista hoitaa treeni myös 7 koiralle samana päivänä.

Nyt kun katselee näitä kuvia, niin odottaa taas innolla, että ilmat vähän lämpenis ja pystyisi olla pihalla pidempään kuin vartin kerralla. Tällä hetkellä pakkasta -25 astetta ja tuosta kuvienotto hetkestä kulunut vähän reilu 2 viikkoa. Hrrr...

Annettiin Rauhallekin lupa kotona opiskella, että kuinka portaat mennään alas. Suuri syy tähän oli, että neitokaisen 4 kk paino 20,6 kg ja mun silloiset selkäkivut ei enää oikein sopinut yhteen, että voin turvallisesti kantaa neidin alakertaan yöksi nukkumaan. Portaat sujuvat nyt ongelmitta myös alas ja neiti hyödyntää tätä kikkaa mm. menemällä hipihiljaa tarpeilleen alakerran kylppäriin, kun ulkona on niin kylmä, että tassut paleltuu. Kaipa tämä sisäsiisteys taas helpottuu kun pakkanen lauhtuu...