Tykkään kovasti käydä Viron näyttelyissä, tykkään maasta, kielestä ja meiningistä. Viroon myös hurauttaa hyvin nopeasti autolla+laivalla, kun asuu Etelä-Suomessa. Vielä jos reissaa jokusen kerran vuodessa, niin saa kaiken maailman kultakortteja, bonuksia... ja niin vaan huomaa olevansa enemmän ja enemmän koukussa matkustamiseen.
Niinpä tietenkin halusin lähteä kokeilemaan Viron beebi-luokkaa Rauhan kanssa. Sopivasti kohdalle osui pieni kahden päivän ryhmänäyttely Vaimastveressä ja ajattelin, että tuohan on hyvä harjoitteluretki. Viron pentuluokat menevät vähän eri tavalla kuin Suomessa, beebi eli baby eli pikkupentu on Virossa 4-6 kk, kun Suomessa taas pikkupennut ovat 5-7 kk ja ne arvostellaan yleensä vain erikoisnäyttelyissä ja pentunäyttelyissä. Virossa asia on toisin, pienemmät koiramäärät näyttelyissä ehkä mahdollistavat tämän.
Lähdettiin retkelle siis perjantaina. Töiden jälkeen kovaa kyytiä kotiin hakemaan koirat (auton pakkaaminen oli hoidettu jo edellisenä iltana) ja vein tytöt riehumaan kunnolla ennen laivaan menoa. Lumipainin jälkeen hyvissä ajoin odottelemaan laivan lähtöä. Rauha sai vielä ekstra ulkoilut satamassa ja sitten mentiin. Jännitti kamalasti, että onko autossa laivamatkan ajan sopiva lämpötila, kun ulkona oli ainakin 15 astetta pakkasta. Koirat siis matkustivat kahden tunnin laivamatkan autossa, ihmiset eivät taas saa autokannelle jäädä. Turhaan huolehdin, kun pääsin ensimmäisenä autolle katsomaan koirien tilannetta, niin autossa oli kaikki hyvin. Olin jättänyt ikkunat hieman raolleen ja autossa oli ihan hyvä ilma ja sopiva lämpötila. Kolme unista koiraa minua siellä odotti. Satamasta ajoin tuttuun paikkaan lähistölle ulkoiluttamaan koirat. Oman hermorakenteeni huomioiden ulkoilutin riehakkaat matkaseuralaiseni kahdessa osassa. Muutaman tunnin unet laivassa lataavat mukavasti pikku labradorien akkuja joten päätökseni oli oikea. Ajomatka johonkin Tallinnan ja Tarton välille kukkupööhön alkakoon.
Sain viime kesänä useita harmaita hiuksia edellisen puhelinliittymän netin Virossa toimimattomuudesta johtuen, joten vaihdoin liittymäni jo ennen joulua sellaiseen, mikä toimii varmasti myös Baltiassa ilman erikoiskikkailuja ja maksuja. Tästä oli tällä reissulla korvaamaton apu, sillä mikään navi ei ole oluut tähän mennessä niin kätevä kuin googlemaps. Tökkäsin saamastani sähköpostista majoituspaikan karttakuvaa ja sinnehän oli noin kymmenen eri reittivaihtoehtoa. Valitsin ehkä hieman pidemmän, mutta minulle tutun Tallinna-Tartto tien. Ajattelin, että pimeässä lumituiskussa tämä olisi varmaan se paras vaihtoehto. No. En tiedä niistä muista vaihtoehdoista, mutta ainakin sai olla hereillä tällä reittivalinnalla. Kolareita, ojaanajoja, poliiseja, ei poliiseja ja hirveää lumipyryä moooonta kymmentä kilometriä. Vaikka olenkin ajanut paljon, tämä kokemus pääsi varmasti kauheimpien top 3 - listalle.
Suojelusenkeleiden turvin päästiin kuitenkin perille majapaikkaan, Mokko country hotelliin maalle keskelle peltoja. Pienen etsiskelyn ja puhelinsoiton jälkeen löysin paikan emännän ja vastaanotto oli hyvin lämmin ja ystävällinen. Valitsin tämän majapaikan sillä perusteella, että huone oli rivitalomainen eli huoneesta pääsi suoraan pihalle ja tämä olikin varsin kätevä ominaisuus kolmen koiran kanssa. Paikka oli myös ihana, paljon peltoa ympärillä ja erittäin hiljainen tie johti perille. Näin ollen ulkoilu koirien kanssa hoitui erittäin vaivattomasti ja helposti. Huoneessa lämmitys oli todella kovalla, ulkona oli n. -15 astetta pakkasta, sisällä ehkä +26 lämmintä, onneksi ikkunoia sai auki niin pystyttiin olemaan.
Lauantai aamuna ensimmäisenä koirat pihalle, painimaan pellolle kunnolla, sillä tiedossa olisi häkkikökötystä näyttelyssä. Lähdin ajamaan hyvissä ajoin näyttelypaikalle, sillä Rauha oli ensimmäinen koira kehässä, eikä minulla ollut mitään havaintoa, missä näyttelypaikka sijaitsee. Löysin helposti perille ja sain olin ensimmäisten joukossa paikalla. Häkit kehänlaidalle ja koirat häkkiin, Rauhan pihalla käyttäminen ennen kehän alkua. Paikalle saapui myös kaksi muuta labbisihmistä Suomesta, ja majoituttiin häkkeinemme vierekkäin. Kehän alkaessa jännitys oli niin suuri, että unohtui sitten esimerkiksi vaihtaa kengät... Venäläinen tuomari Dmitry Prozorov kertoi kovaan ääneen pitkät tarinat venäjäksi sihteerille ja antoi Rauhalle KP:n, jes! Odoteltiin toisenkin narttupennun arvostelu ja se sai myös KP:n (kunniapalkinto, tarkoittaa, että pääsee kilpailemaan parhaan pennun tittelistä). Sitten mentiin kehään taas yhdessä toisen pennun kanssa ja tuomari sijoitti Rauhan ROP (rotunsa paras) pennuksi! Jes! Sitten hetken odottelu ja Miinan kanssa nuorten luokkaan, yksi avoimen luokan narttu välissä ja Tyynen kanssa käyttöluokan kehään. Kumpikaan mustista ei ollut erityisemmin tuomarin mieleen, arvostelutkin tosiaan olivat venäjäksi, joten hyvin vaikea sanoa, mitä mieltä hän oli. Tyyne kuitenkin juoksi upeasti ainakin omasta mielestäni.
Pohdin, että mitä teen BIS-kehän suhteen, jäänkö odottamaan vai en. Soitin Rauhan kasvattajalle ja hän oli sitä mieltä, että kannattaa jäädä harjoituksen vuoksi. Saapahan kokemusta ihan kunnolla tästä näyttelyelämästä. Eihän siinä, sitten jäätiin. Eipä meillä mitään muutakaan tekemistä olisi ollut. Käytin kaikkia koiria yksitellen pihalla ja katselin kehiä, aika meni ihan yllättävän nopeasti siinä ihmetellessä. Vihdoin tuli BIS-baby kehän vuoro ja sinne mentiin Rauhan kanssa tönöttämään. Tönötettiin ja juoksenneltiin parhaamme mukaan. Sama venäläistuomari valitsi BIS pennun, kuin joka oli ollut sinä päivänä labbisten tuomarina. Ihmeteltiin siinä ja tuomari tulikin kättelemään meidät BIS kolmosiksi! Wau!
Saatiin kamala läjä palkintoja ja tuomari halusi kuvaan labbiksen kanssa ehdottomasti, saatoin olla hieman hämilläni. Kannatti jäädä! Huikeeta!
Pakkasin väsyneet koirat autoon ja kaupan kautta majapaikalle, ei tarvinnut pyytää koiria rauhottumaan, oli hyvi rauhallista sakkia kaikki kolme. Illalla myöhään vielä pellolle rauhalliselle kävelylle ja nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna oltiin tikkana ylhäällä ajoissa.Koirat olivat hyvin levänneitä ja taas oli riemu kun päästiin pellolle juoksemaan. Peltojuoksujen jälkeen auton pakkaus ja näyttelypaikalle hyvissäajoin. Ennen kehää vielä Rauhan ulkoilutus ja tälläkertaa muistin jopa vaihtaa kengät kehään, enkä juossut lumisilla maihareilla kehässä... Rauhalla oli sama kilpakumppani kuin lauantainakin ja lisäksi oli myös urospentu näytelmisää. Tuomari Annamaria Tarjan antoi Rauhalle KP:n ja valitsi ROP-babyksi! Huippua! Juoksi tosi kivasti ja seisoskelikin ihan nätisti, eiliset harjoitukset siis auttoivat! Sitten saatiin hieman odotella ja koitin valmistautua henkisesti isojen tyttöjen kehään. Ensin Miina nuorten luokkaan, tuli ERI ja SA! Huikeeta! Onneksi yksi avo-narttu välissä, niin ehdin vaihtaa tuttavan avustuksella koiraa ja Tyyne kehään käyttöluokkaan, Tyynelle EH. Tyyne ei esiintynyt pätkääkään, ei juossut eikä seissyt... Taas nopea vaihto ja Miinan kanssa paras narttu - kehään. PN4 sijoitus tuli, mutta ei sertiä.. Avoimen luokan narttu sai sertin, välissä kaksi junnunarttua ja sitten Miina. No, hyvä tulos silti!
Arvostelut 17.1.2016 Annamaria Tarjan
Rauha: Correct to the age, compact, good bones, good feminine head, correct tail and movement KP ROP-baby
Miina: A little fine bitch but well balanced, feminine head, good top and underline correct angulation and the bones are fine, good movement ERI1 SA PN4
Tyyne: Feminine head, big ears, 2 P3 are missing, big body, short legs, good tail EH
Kehien jälkeen taas kaikki koirat pihalle, kamat kasaan ja lähdettiinkin nopeasti ajamaan kohti Tallinnaa. Ei jääty Rauhan kanssa nyt isoon kehään (vaikka mieli ois tehnyt), koska sitten olisi pitänyt lähteä viimeisellä laivalla ja ajaa pimeässä. Erittäin hyvä ratkaisu, koska ajokeli oli taas haasteellinen, vaikka olikin valoisaa. Vielä ennen satamaa kaikki koirat pihalle ja sitten laivaan.
Matka meni oikein kivasti. Majoituspaikka oli kiva, näyttely oli kiva, koirat palautuivat reissusta hyvin. Jes, innolla odotetaan tammikuun lopun labbisten erikoisnäyttelyä!
Saatiin kamala läjä palkintoja ja tuomari halusi kuvaan labbiksen kanssa ehdottomasti, saatoin olla hieman hämilläni. Kannatti jäädä! Huikeeta!
 |
Sunnuntaiaamuna oltiin tikkana ylhäällä ajoissa.Koirat olivat hyvin levänneitä ja taas oli riemu kun päästiin pellolle juoksemaan. Peltojuoksujen jälkeen auton pakkaus ja näyttelypaikalle hyvissäajoin. Ennen kehää vielä Rauhan ulkoilutus ja tälläkertaa muistin jopa vaihtaa kengät kehään, enkä juossut lumisilla maihareilla kehässä... Rauhalla oli sama kilpakumppani kuin lauantainakin ja lisäksi oli myös urospentu näytelmisää. Tuomari Annamaria Tarjan antoi Rauhalle KP:n ja valitsi ROP-babyksi! Huippua! Juoksi tosi kivasti ja seisoskelikin ihan nätisti, eiliset harjoitukset siis auttoivat! Sitten saatiin hieman odotella ja koitin valmistautua henkisesti isojen tyttöjen kehään. Ensin Miina nuorten luokkaan, tuli ERI ja SA! Huikeeta! Onneksi yksi avo-narttu välissä, niin ehdin vaihtaa tuttavan avustuksella koiraa ja Tyyne kehään käyttöluokkaan, Tyynelle EH. Tyyne ei esiintynyt pätkääkään, ei juossut eikä seissyt... Taas nopea vaihto ja Miinan kanssa paras narttu - kehään. PN4 sijoitus tuli, mutta ei sertiä.. Avoimen luokan narttu sai sertin, välissä kaksi junnunarttua ja sitten Miina. No, hyvä tulos silti!
Arvostelut 17.1.2016 Annamaria Tarjan
Rauha: Correct to the age, compact, good bones, good feminine head, correct tail and movement KP ROP-baby
Miina: A little fine bitch but well balanced, feminine head, good top and underline correct angulation and the bones are fine, good movement ERI1 SA PN4
Tyyne: Feminine head, big ears, 2 P3 are missing, big body, short legs, good tail EH
Kehien jälkeen taas kaikki koirat pihalle, kamat kasaan ja lähdettiinkin nopeasti ajamaan kohti Tallinnaa. Ei jääty Rauhan kanssa nyt isoon kehään (vaikka mieli ois tehnyt), koska sitten olisi pitänyt lähteä viimeisellä laivalla ja ajaa pimeässä. Erittäin hyvä ratkaisu, koska ajokeli oli taas haasteellinen, vaikka olikin valoisaa. Vielä ennen satamaa kaikki koirat pihalle ja sitten laivaan.
Matka meni oikein kivasti. Majoituspaikka oli kiva, näyttely oli kiva, koirat palautuivat reissusta hyvin. Jes, innolla odotetaan tammikuun lopun labbisten erikoisnäyttelyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti