Hopes and dreams

Vuosi sitten kirjoittelin tänne, mitä tavoitteita tulevalle vuodelle oli toiveena. Ihan hauska lukea näin vuoden jälkeen ja todeta, että meillähän on ollut koirien kanssa aika huippu vuosi! Senpä takia onkin hyvä miettiä myös tavoitteita vuodelle 2017 ja miettiä, mitä vuonna 2016 tapahtui.

Rauha 
Rauhan kanssa vuosi 2016 oli huikea. Neljä titteliä, joista kahta en olisi kyllä ikinä osannut odottaa. Kierrettiin kiitettävästi harjoittelemassa pentunäyttelyissä, ollen 8 x ROP pentu (10 näyttelystä). Juniorikausi alkoi erinomaisesti Viron junior voittaja 2016 - tittelin ja ensimmäisen junnusertin myötä. Vajaa viikkoa myöhemmin napsahti Latvian junior voittaja 2016 - titteli ja Latian junnuserti. Ihan ilmaisiksi ei Viron ja Latvian junnuvalio-tittelit tulleet, mutta Saarenmaalla Rauha valioitui ollen samalla ko. näyttelyssä BIS junior. Liettuassakin käytiin, peräti 3 kertaa, mutta vain yksi junnuserti irtosi paikallisten ottaessa ykkössijan muilla kerroilla. Hieman jäi kaivelemaan, että yksi Liettuan junnuserti ja neiti olisi vielä LT ja BALT JMVA, mutta kaikkeahan ei voi saada vai mitensemeni :D
Suomesta irtosi 2 sertiä, samalla neiti oli ROP kummassakin näyttelyssä. Tuomarikommenteista eniten sydäntä lämmitti ja jäi mieleen Harto Stockmarin kommentti Suomen ROPin jälkeen: "Sinulla on kyllä siinä aivan upea näyttelykoira". Kiitos. Niin minustakin :) Messarissa Haran Gordon Voittaja-näyttelyn 2. sija ja paperissa luki: "Superbody. Well musceled." Kertoo ehkä siitä, että on tässä muutakin tehty kuin näytelty :)

Vuodelle 2017 Rauhan kanssa ykköstavoite on  ehdottomasti taipparit. Ne jäivät vuodelta 2016 hautumaan, kun syksylle tuli paljon muuta hässäkkää. Harjoitellaan ja toivottavasti jo keväällä päästäisiin hoitamaan homma kotiin. Muuten käydään näyttelyissä, ehkä tänä vuonna enemmän Suomessa kuin ulkomailla.

Miina
Kyllä pieni räjähtävän iloinen Miina-koira hoiti homman myös niin hienosti vuonna 2016. Miinalle alkoikin tulla hyvin useasti SA:ta, ja PN kehä alkoi tulla tutuksi. Neiti valioitui Viron muotovalioksi ja sai Liettuasta N-sertin (iso serti) varmistaen näin sen, että Viron ja Liettuan osuus on nyt Miinan osalta hoidettu. Miina osallistui myös Agirotuun labbisten möllijoukkueeseen. Agirodun jälkeen aksa on ollut tauolla muuton takia.

Vuonna 2017 Miinalle toivotaan pentuja heti alkuvuoteen. Toivotaan, että natsaa ja Miina saa mammailla alkuvuoden. Mamma-touhujen jälkeen koitetaan kiertää Suomen näyttelyitä sertin toivossa.

Tyyne
Mamma se osaa aina yllättää. Kun muut eivät pärjää, niin tädää, mamma yllättää. Tyynen kanssa ihan parasta on se, että me löydettiin ihan mieletön yhteinen kehä-fiilis sen kanssa kesällä 2016. Se alkoi esiintymään: kasvaa korkeutta ja liikkuu niin upeasti, että narun päässä meinaa päästä nauru, että mikä ihmeen otus tästä kuoriutui. Tyyne täräytteli Liettuasta 3 luokkasertiä (olis tullut neljäskin, mutta pirun naapurimaan asukit kun on niin röyhkeitä..), Virosta 2 sertiä ja 1 ROP! Huhhuh! Viron noutajaerkkarissa se pääsi paras pää- ja paras liike lisäkilpailuun (tuomari valitsi erikseen tähän kilpailuun parhaat). Ja tosiaan melkeinpä joka kerralla kun Tyyne menestyi, niin Miinalla ja Rauhalla ei tullut menestystä (ainoa poikkeus taisi olla Liettua, jossa Rauha sai junnusertin ja Tyyne luokkasertin). Mamma osallistui myös Agirotuun labbisten möllijoukkueeseen ohjaajanaan Kreeta. Tyyneä yritettiin tiineeksi syksyllä 2016, mutta tuloksetta. Parempi onni ensi kerralla tämän suhteen.

Vuonna 2017 tarttis vissiin Tyynen kanssa matkustella Liettuaan. Kahdella Liettuan luokkasertillä saataisiin mamma EE ja LT MVA:ksi. Pentuja myös mahdollisesti mietinnässä, riippuen siitä, miten juoksut osuvat kohdalleen. Katsotaan mitä tuleman pitää.


Myös vuoden 2017 suurin tavoite on, että koko lauma pysyisi terveenä. En edes uskalla toivoa suuria saavutuksia tämän upean vuoden jälkeen, kaikki mitä tulee on plussaa!